Päivää ennen viimeistä palautuspäivää sain teksiilitöissä päättötyöni valmiiksi.
Aikaa sen valmistukseen oli reilu 2 kuukautta ja yhdessä vaiheessa näytti pahasti siltä etten ikinä tulisi sitä valmiiksi saamaan. Ongelmia matkan varrella en mitenkään pystynyt välttämään ja vapaa-ajastani jouduin paljon olemaankin koulussa tekemässä työtä eteenpäin. Ärsyttävintä mielestäni oli kun opettaja lähti joka tunti yli 20 minutiksi muualle luokasta ja silloin kukaan ei voinut ongelmien tullessa auttaa.
Idean työhöni sain kun olin oman enoni häissä ja morsiammen kaasoilla oli ihanat mekot päällään ja tiesin että morsian ja toinen kaasoista olivat ne itse valmistaneet. Pyysin kaavat ja kysyin opettajalta koulussa että sopiiko että teen sellaisen mekon minkä kuvaa hänelle näytin. Opettajan mielestä se oli hyvä idea tehdä sellainen mekko.
Koulussa saimme mennä "luokkaretkelle" ideaparkin eurokankaaseen ja valita millaiset kankaat vain halusimme ja tarvitsimme. Löysin kaupasta samanlaista kangasta kuin kaasojen mekoissa oli ollut mutta löysin sen mustana.
Tuossa on kaason mekko, mutta syystä huolimatta jouduin rajaamaan henkilön kasot pois koska mulla ei ole lupaa julkaista hänen kasvojansa. Kuvassa näkyy onneksi vielä hieman hamettakin.
Kaikkein hankalinta mekon valmistuksessa oli saada tuon yläosan kuviot täsmäämään ompelun jälkeenkin vielä. Hankalaa minulle oli myös saada olkaimet samoille kohdille ommeltua. Ties kuinka monet kerrat minä ompelin ja purin niitä kiinni ja pois. :)
Onneksi oli niitä vapaa-ajan kohtia milloin pääsin tekemään työtäni eteenpäin, koska olisin nyt aivan pulassa työni kanssa, enkä saisi sitä ajoissa valmiiksi. Tein muutenkin puvustani sellaisen ettei se ole minulle nyt sopivan kokoinen vaan hieman isohko minulle, että sitten parin vuoden päästä sitä voin jossain käyttää aivan hyvin ilman pelkoa että koska kuuluu jostain saumasta RAKS....
Juuri nyt olen erittäin onnellinen ja voin henkäistä syvään että olen vihdoinkin saanut työni valmiiksi. Toin sen kotiin että äiti ottaa minusta kuvan että saan sen kuvan sitten liitettyä portfoliooni. Enään siis kuva puuttuu ja sitten saan unohtaa kokonaan työn siltäosin että se on nyt meinaa valmis. Olen todella ylpeä itsestäni, koska otin itselleni aika haasteellisen tehtävän. Vaikka minulla onkin yleensä ollut tavoitteena mennä sieltä mistä aita on matalin, mutta nyt siihen en itseäni antanut alistua, vaan otin työn minkä halusin ja päätin että minähän selviän tästä, ja onneks selvisinkin. Mekolle tulee kylläkin käyttöä aivan varmasti vielä joskus elämäni vaiheessa :)
Tuossa on minun tekemä mekkoni ja tietenkin minä itse sen sisällä :)
Kuva on otettu 15.5.2008 meidän takapihallamme ja takanani kukkii kirsikkapuu :)
Mietin vain että olenkohan syystäkin onnellinen koska sain mekkoni valmiiksi?!?
Mietittyäni hetken, tulin siihen johtopäätökseen, että on minulla syytä olla iloinen ja ylpeä :)
Hyvää kesän odotus aikaa kaikille ketkä tätä lukevat :D
Joanna :D
